30. tammikuuta 2019

HEIPPA VANHAT KUVAT

Heipparallaa! Mä elän tällä hetkellä kauhun hetkiä. Nimittäin olen siis ladannut iät ja ajat blogin alkuajoista lähtien kuvani sellaiseen kuvapankkiin kuin Flickr ja sitä kautta linkittänyt kuvat postauksiini – kuvat on siellä säilyttäneet laatunsa ja tietysti olen ajatellut, että ne pysyvät hyvin tallessa. Nyt kuitenkin Flickr on päättänyt, että helmikuun alusta alkaen ilmainen kuvaraja tunnuksilla on 1 000 kuvaa, ja itsellä se määrä hipoo jo melkein 1 900. Tämä tarkoittanee sitä, että helmikuun alussa mun 900 vanhinta kuvaa tullaan poistamaan, ellen ala maksamaan Pro-jäsenyyttä.

Nyt harmittaa ihan älyttömästi, koska sitten vanhoista merkinnöistäni katoavat kuvat kokonaan, eikä niitä varmaan saa palautettua muulla kuin käsin askartelemalla, mikä ei tällä hetkellä inspaa yhtään. Ainoa vaihtoehto olisi ostaa se noin 6 €/kk maksava jäsenyys. Toisaalta mietin, että kannattaako mun maksaa siitä, koska tämä blogi on kuitenkin lähes omaksi ilokseni luotu ja tuntuisi typerältä maksaa mitään siitä, että ylläpidän tätä tai blogikuviani netissä. Niin tai näin, harmittaa joka tapauksessa. :-D

Tämän postauksen kuvat on nyt ladattu Bloggerin itsensä kautta, koska en luonnollisesti pysty lataamaan tuolle Flickr-tunnukselle mitään. Uuden varmaan voisi luoda, mutta se nyt ei pelasta niitä vanhoja kuvia. Yyh, en kestä ajatusta, että mun kuvat tuhoutuu! Tottakai ne on tietokoneella tallessa, mutta itse postaukset jäävät aika köyhiksi ilman kuvia.

No, se siitä aiheesta sitten.




Töissä on käyty ja lähes uutta arkea eletty. Uudella tarkoitan sitä, että jälleen kerran uudistin elämäntapojani parempaan suuntaan ja nyt sitten käydään salilla neljä kertaa viikossa, tehdään aerobista kolme kertaa viikossa sekä syödään puhdasta ja terveellistä ruokaa. Täytyy myöntää, että olo on jo parin viikon jälkeen paljon kevyempi ja mielikin virkeämpi. Tätä olisi tarkoitus siis jatkaa kyllä loppuelämä, mutta en kuitenkaan kiellä itseäni syömästä vapaammin silloin tällöin. Mutta tällä hetkellä elämäntapamuutos etenee oikein hyvin!

Ensimmäiselle viikolle tehdyt ruokaostoksetkin näyttävät oikein hyvältä.





Ylemmässä kuvassa mun oikein hieno ja taidokas otos siitä ihmeen superkuusta... Ei ihan lähtenyt sitä, mitä toivoin. Punainen kuu jäi kokonaan näkemättä, vaikka olin hereillä ja ajelemassa jo töihin muka oikeaan aikaan!
Sain myös uudet silmälasit pari viikkoa takaperin. Näkö oli edellisestä tarkistuksesta jo hiukan huonontunut, joten marssin optikolle ja selvisikin, että likitaittoa oli molempiin silmiin tullut -0,5 lisää. Ja tykkään näistä uusista rilleistä oikein paljon enemmän! Aurinkolasitkin tuli vihdoin ja viimein tilattua samaan syssyyn – ihanaa, kun näin auringonkin näyttäytyessä enemmän ei tarvitse siristellä autoa ajellessa.




Nämä kolmekymmenen asteiden pakkaset alkoivat kyllä pikkuhiljaa tympiä. Talvessa eikä pienissä pakkasissakaan ole mitään vikaa, mutta siinä vaiheessa kun naama alkaa kovettua kohmeeseen, auto yskimään aamulla käynnistäessä ja kun sisälläkin saa istua kymmenet vaatekerrastot päällä, ei enää naurata. Onneksi nyt on pakkaset jo vähän laskeneet, joten ulkonakaan ei enää vituta!




Palaillaan taas sitten, kun toivun tästä Flickr-järkytyksestä. Mukavaa viikkoa. ♥

7. tammikuuta 2019

MELKEIN NELJÄ KUUKAUTTA

Nyt on taas joku aika vierähtänyt edellisestä postauksesta, hups. Viimeksi syyskuussa jaoin teille kuulumisia, mm. minuunkin tarttuneesta syyskauden ärsyttävästä flunssasta, Cheekin keikasta, alkavasta syksystä ja uudesta saliharrastuksesta.

Vaikka tämä bloggaus on edelleen hyvin epäaktiivinen "harrastus" ja alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että se saa jäädä minun osaltani historiaan, haluan kuitenkin edelleen oman mieleni mukaan jakaa tänne kuulumisia. En siis tosiaan osaa sanoa jääkö peräti tämä viimeiseksi postaukseksi vaiko ei, mutta aika sen näyttää.

02

Koska edellisestä kuulumiskierroksesta on kulunut jo tovi, niin nämä kuvat on vielä marraskuun ajoilta, kun lunta oli vasta pieni hento kerros ulkona ja kovista pakkasista ei ollut tietoakaan (kai?). Ensimmäisessä kuvassa olin valmistautumassa isoveljen ja hänen vaimonsa tupareihin/pikkujouluihin – keltainen huppari ei tosin jäänyt päälle, vaikka se olisikin ollut ihanan rento ja piristävä asuvaihtoehto! Mutta tuparit oli aivan ihanat ja pääsin tutustumaan paljon uusiin ihmisiin.

01

Olen koko elämäni aikana käynyt Helsingissä niin vähän, että ne kerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Nyt kuitenkin vuoden 2018 aikana kävin pääkaupungissamme peräti kolme kertaa: työmatkat maalis- ja joulukuussa sekä pidennetty viikonlopun reissu ihanien ystävieni kanssa.

Ennen itsenäisyyspäivää kipaistiin parin työkaverin kanssa Helsingissä palvelusetelikokeilujen päätösseminaarissa. Nämä työmatkapäivät ovat kyllä yllättävän raskaita, kun saman päivän aikana pitäisi vielä kotiutua takaisin Kajaaniinkin. Jo aamukoneeseen ehtiminen vaatii ennen aamuneljää heräämistä, mikä ei minulle sovi yhtään.

03

Ihanan ihana joululahja mieheltä! ♥ En ole ikinä omistanut kunnon rannekelloa, joten oli kyllä toivottu yllätys.

(Hätäisinä vaihdettiin lahjat jo viikko ennen joulua, mutta kai se on ihan sallittua...)

04

Joulu sujui hyvin rauhallisissa ja rennoissa merkeissä – hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, leffoja, glögiä, herkkuja, kynttilöitä... Jouluaatto meni ensimmäistä kertaa ihan kotona maaten ja syöden, joulupäivänä kävin sitten tarkistamassa äidin joulupöydän antimet. Ensimmäistä kertaa myöskään kinkku ei kuulunut minun jouluun, koska ollaan jätetty ruokavaliosta kokonaan liha pois (lukuun ottamatta kalaa). Mutta ei ole ikävä ja laatikot onkin minun mielestäni joulupöydän parhautta. ♥

05

Lähdin ennen vuodenvaihdetta äitini luokse Paltamoon viettämään uuttavuotta. Bilettäminen ei käynyt pienessä mielessäkään, vaan rennot lähes viimeiset lomapäivät äidin helmoissa oli juuri mulle tehty! Uudenvuodenaattona myös veljentytär liittyi seuraan, ainakin hän piti meidät liikkeessä...

06

Osa lomapäivistä oli säiden puolesta aivan upeita. Tässä taas nähdään se, mitä kaikkea Suomen vuodenajat voivat parhaimmillaan antaa! Aurinko, punertavan ja sinertävän sekainen taivas, valkeat kirkkaana hohtavat hanget = ei sanoja.

07

Kävin pitkästä aikaa myös Melalahdessa, eli lapsuudenkodin maisemissa. Ollapa sukset, olisi ollut aivan upea sää hiihtämiseen (ehkä vähän kylmä, mutta no jaa).

Tämän jälkeen mentiin äidin kanssa käymään siskoni luona kahvilla.

08

Hymy on ihan aito!

09

Eipä tarvinnut kauas lähteä rakettejakaan katsomaan – sisältä lämpimästä suoraan keittiön/olkkarin ikkunoista näki kaiken oleellisen. Hyviä kuvia en tosin saanut, vaikka kaikki puitteet olisi ollut kunnossa. Täytynee harjoitella vielä!

Nyt on palattu takaisin arkeen. Olin tosiaan ansaitulla 2,5 viikon lomalla loppiaiseen asti, mutta nyt saa rentoilu ja makoilu riittää. Ja kuten monet muut, minäkin olen tehnyt vähän uudenvuoden lupauksia liittyen terveellisiin elämäntapoihin, mitenhän lie tällä kertaa käy!

17. syyskuuta 2018

ELO–SYYSKUUN KUULUMISET

Luvassa jälleen perinteisesti kuulumisia puhelinkuvien muodossa.
Tällä hetkellä palaudun ärsyttävästä ja tukkoisesta syysflunssasta pikkuhiljaa takaisin elävien kirjoihin. Jouduin olemaan sairaslomalla töistä pari päivää, kun jo töissä ollessa nokka vuoti kuin seula ja kurkussa oli jonkinlainen siili tekemässä tuhojaan. Koko viikonloppu meni siis käytännössä sairasvuoteella maatessa, mutta onneksi tosiaan tällä hetkellä olo on jo paljon parempi yskää lukuun ottamatta.

01

1 & 2 Perjantaina 24.8. matka starttasi kohti Lahtea, Cheekin Valot sammuu -keikkaa. Alun perin itseni ei ollut tarkoitus edes lähteä sinne, mutta loppujen lopuksi otettiin sitten miehen kanssa pieni irtiotto arjesta keikkailun merkeissä. Edelleen automatkat Etelä-Suomeen Kainuusta käsin ovat aika puuduttavia, mutta samaan aikaan myös äärettömän seikkailullisia. Se tunne, kun matkaa kohti jotain sellaista, mitä on pitkään odottanut!

02

1 Naama näytti keikkapäivänä tältä – eli hyvin yksinkertaiselta, jotta vältyttäisiin karmealta peilikuvalta yöllä hotelliin saapuessa.

2 Odotin pidempiä jonotusaikoja, kuin mitä keikalla loppujen lopuksi koettiin. Turvatarkastuksen läpi päästiin varmaan kymmenessä minuutissa ja sama homma keikkapaikalle mentäessä.

03

1 Valkoviini on paras – vaikkakin kymmenen euron suolainen hinta hieman järkyttikin.

2 Saatiin keikalle kaverikin matkaan. Meillä oli paikat C-katsomossa, mutta alueena kyseinen katsomo oli mielestäni aika epämukava. Alamäessä ja heinikossa seisoessa ei olo tuntunut hirveän mukavalta, mutta onneksi keikan aikana ei tällaisia jaksa ajatella.

03_02

1 Ja hyvin yksinkertainen asu pärstäkertoimen lisäksi. Olen muuten hyvin pettynyt itseeni, kun en säästänyt tuollaista "Cheek-mukia" ja laittanut keikan jälkeen myyntiin – kyseisen kupin arvo oli keikkapaikalla 3 €, mutta tämän jälkeen ihmiset möivät niitä jopa monien kymmenien eurojen hintaan?!

2 Samalla reissulla toteutui pitkäaikainen haave, nimittäin benjihyppy, joka toteutettiin miehekkeen kanssa paribenjinä. Oon tosiaan jo vuosia ajatellut, että jonain päivänä hyppy tuntemattomaan olisi varmasti ihan äärimmäisen vapauttava ja hieno kokemus, mutta aiemmin ei ole tällaista mahdollisuutta suotu. Nyt sitten kymmenen sekunnin mietinnän jälkeen päätettiin yhdessä hypätä, ja vaikka tuolla ylhäällä ollessa rukoilin Jumalaa ja mietin jo kuoleman jälkeistä elämää, olihan se ihan uskomattoman hieno tunne hypyn jälkeen. Suosittelen!

04

1 & 2 Fiilistelyä ennen keikkaa ja sen alkaessa. Ihmisiä oli kyllä enemmän kuin olen ikinä aikaisemmin samassa paikassa kerralla nähnyt, mutta tunnelma sitäkin parempi.

05

1 & 2 Etenkin pimeän saapuessa... huhhuh. Ikinä kokenut mitään näin mahtavaa.

06

1 Tosiaan en ollut ennen keikkaa mikään suurikaan Cheek-fani. Päinvastoin olin aina vähän vieroksunut kyseisen artistin kappaleita ja etenkin sanoituksia. Ajattelin silti, että tottakai hänen keikalleen mennään, kun siihen tarjotaan vihoviimeinen mahdollisuus. Keikan aikana ja sen jälkeen oma mielipiteeni kyseisestä herrasta kääntyi kyllä täysin päälaelleen. Uskomaton lavakarisma ja hänen elämäntarinansa vahvistivat vain arvostusta Cheekiä kohtaan. Eikä ne biisitkään nyt niin hassumpia ole! Kiitos Cheek 2001–2018.

2 Mitä ihminen odottaakaan kaikista eniten hotellimatkoilla....? Aamupalaa, tottakai!

07

1 & 2 Paluumatkalla pysähdyttiin Kuopion Ikeassa, missä ei ole tullutkaan pitkään aikaan käytyä. Mukaan tarttui ihan perustavaraa (vannon, että kaikki oli tarpeellisia!!).

08

1 Kyseisen superviikonlopun jälkeen töihin paluu oli hieman takkuinen, mutta kahvi ja Radio Nova helpottivat oloani.

2 Hymyä syksyyn.

09

1 & 2 Ah. En edes keksi sanoja näille värikkäille maisemille. Mielestäni kyllä kauniimpaa, kuin kesällä.

10

1 Salifiilistelyä mun minipainoilla. Toivottavasti ne siitä pikkuhiljaa nousee!

2 Onneksi työhuoneen ikkunan näkymät ovat muutakin, kuin betonia ja sinistä taivasta.

11

1 Helppo, nopea, herkullinen ja samalla hieman terveellisempi vaihtoehto sipseihin – nimittäin lehtikaali-sellaiset.

2 Koti on kiva ja pyhä paikka.

12

1 Lisää hymyä esiin kera vinojen hampaideni. Vahingossa onnistunut selfie niiden satojen muiden joukossa.

2 Työaamut, jotka ovat onneksi kesän jälkeen hieman raikkaampia.